Life without Arata

Huomenna on kulunut jo 3 viikkoa siitä kun rakkain ystäväni nukkui pois.
Tukiverkostoni suuren surun keskellä on ollut aivan mieletön ja olen kiitollinen
koko sydämeni pohjasta siitä, että olen saanut tutustua niin mahtaviin ihmisiin!
Kaikki eivät Arataa kerennyt tuntea, mutta jokainen tietää miten rakas poika
minulle oli ja kaikista vaikeuksista huolimatta minä näin Aratassa aina sen
kaiken hyvän, mitä muut eivät välttämättä kerenneet näkemään.

Blogini nimi on Life with Arata, joten jääköön tämä päivitys nyt viimeiseksi
blogi päivityksekseni, nyt kun elämä Aratan kanssa jatkuu vain muistoissa ja
sydämessä.

Niin tutut kuin tuntemattomatkin ovat jättäneet suruvalittelunsa ja olleet
uskomattomana tukena ja kysellet minun jaksamistani, ulkomaita myöten olen
saanut lohduttavia viestejä. Ei riitä sanat kertomaan kiitollisuudestani! <3
Ensimmäinen viikko Aratan pois lähdön jälkeen oli jotain niin hirveää käsitellä.
Tuntui kuin hapuilisi vain tyhjässä maailmassa itkusilmässä, vailla päämäärää.
Kotona itkin kuin pikkulapsi kun en kompastunutkaan siinä oven raossa källöttävään
Arataan kuten normaalisti, sohvalla oli liikaa tilaa ja kotiin tullessa iso nalleni
ei ollutkaan halaamassa minua ja ne nenän jäljet auton ikkunassa...
Seuraava viikkokin meni yhtä surkeissa tunnelmissa, yritin kaiken surun keskellä
käydä kouluakin, mutta saatoin yht'äkkiä kesken tunninkin purskahtaa itkuun,
eli eihän siitä mitään tullut. Nyt muutamien viimeisten päivien sisällä ajatukset ovat
jo aavistukset kirkastuneet, purskahdan edelleen yht'äkkiä itkuun kun Arata tulee milloin
mistäkin mieleen, mutta olen huomannut että taitaa se elämä kuitenkin jatkua ja onhan
minulla täällä Yumi vielä kotona ja Kiki koirani myös on tullut meille terapeutiksi.

Toivon hartaasti, että vielä tulee päivä kun muistelen Arataa hymy kasvoilla.


Viimeisen päivitykseni lopuksi haluan vielä antaa tuleville pentujen ostajille neuvon,
oli kyse sitten mistä tahansa pennusta.
Älä koskaan osta pentua josta ja jonka vanhemmista et tiedä mitään. Älä koskaan osta
pentua kasvattajalta josta et tiedä mitään. Tutustu ja kysele. Uutta perheenjäsentä
hankkiessa et voi koskaan kysellä liikaa! Tutustu pennun vanhempiin ja kasvattajaan.
Jos sinulla on kontakteja niin käytä niitä hyväksesi ja kysele onko muilla mitään
sanottavaa suunnittelemastasi pennusta tai sen kasvattajasta.
Hyvä ja vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa olla koko pennun elämän ajan tietoinen
miten teillä menee ja olla tukena, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi on tärkeää että
pentu tulee kasvattajalta jonka kanssa tulet toimeen. Äläkä koskaan usko sinisilmäisesti
kaikkea mitä sinulle sanotaan, kaikki kasvattajat eivät ole niitä hyviä kasvattajia, vaikka
siltä saattaisi alussa vaikuttaakin. Lyhyesti ja ytimekkäästi neuvoni siis on että: kysele!

12 000

Siis aivan uskomatonta !!!

Kävijämäärät senkun paukkuu vaan Aratan blogissa.

Tänään täyttyi 12 000 lukijan määrä, ihan mieletön määrä siis!!

Iso kiitos kaikille jotka ovat blogin kautta seuranneet minun ja

Aratan yhteistä matkaa! Vaikka matka päättyi, niin jatkuuhan

Aratan elämä vielä mun sydämessä ja ajatuksissa... <3

Ihanaa kevään odotusta kaikille! (vaikka onkin kauhea keli)

Kirkkain tähti taivaalla

Eilen meitä kohtasi valtava suru, kun rakkaani lähti taivaaseen veljensä luokse.
Juttelin 7:än eri koira-alan asiantuntijan kanssa löytääkseni apua, jotta meidän
matkamme ei olisi tarvinnut päättyä ennen aikojaan. Olisin halunnut antaa
pojalle vielä mahdollisuuden olla täällä meidän kanssamme, mutta lääkärit
olivat yksimielisiä että apua ei ole meidän tilanteeseen saatavilla .
He uskoivat myös että Aratalla ei ole hyvä elää jatkuvan ihmispelkonsa kanssa.
Niinpä jouduin tekemään elämäni raskaimman ja sydäntä raastavimman päätöksen,
kun Arata jäi sille reissulle, eikä tullutkaan enään kotiin.
Uskon Aratan kuitenkin ymmärtäneen minua, aivan viime hetkillä vielä jaksoi antaa
minulle ison märän pusun ja katsoi mua silmiin, suurilla ruskeilla silmillään, aivan
kuin antaneen anteeksi, kun minä podin syyllisyyttä.
Loppuun asti sain olla rakkaimman ystäväni kanssa, silittää ja jutella, pitää kiinni.
Illalla näin taivaalla muita paljon kirkkaamman ja suuremman tähden, sen täytyi
olla Aratan tähti, kirkkain tähti taivaalla. <3 Arata oli päässyt perille.

Arata tulee aina olemaan sydämessäni ja muistoissani. Ystäväni on luvannut
piirtää minulle kuvankin Aratasta, jonka aion tatuoida myöhemmin.
Tatuointia olen suunnitellut jo kauan, mutta nyt sillä on entistä suurempi merkitys.

Arata opetti minulle paljon. Arata oli sympaattisin ja lempein koira jonka olin
koskaan tavannut. Rakastin Arataa koko sydämestäni ja Arata näytti minulle joka
päivä, että hänkin rakastaa minua, aidosti ja oikeasti. Arata, minun paras ystäväni <3
Arata opetti minulle myös luonteen tärkeyden, ja sen, että joskus on vain osattava
päästää irti.
Mun sydän on nyt valtavan kokoinen, kun Arata muutti sinne asumaan.
Täytyy vain oppia elämään sen kanssa, ajan kanssa. Suru on suuri ja ikävä lohduton.

Arata 14.07.2013 - 25.03.2015 <3 Aina sydämessäni <3

Lahti kv

Kävimme Aratan ja Yumin kanssa Lahti kv:ssa 21.3, jossa tapahtui
ikävä välikohtaus, kun annoin Aratan kaverilleni jonka oli tarkoitus
pitää poikaa minulle valmiina kun tulen Yumin kanssa kehästä.
Arata murisi kaverilleni ja ennen kuin kukaan kerkesi reagoimaan
oli poika jo iskenyt hampaansa tämän käteen, eikä millään laskenut
irti. Onneksi naapuri kehän tuomari tuli hätiin ja sai pojan laskemaan
otteensa irti!
Mitään pysyviä vauroita ei onneksi käteen jäänyt, antibioteilla selviää.
Henkisiä ehkä enemmänkin, ainakin minulle. Arata ei ole ennenkään
kyseisestä henkilöstä juuri pitänyt, joten oli ehkä typerää juuri hänelle
poika antaa, mutta enhän toki iki maailmassa olisi voinut uskoa että
Arata voisi koskaan kinni käydä! Täällä omistaja on nyt ollut
hermoraunion partaalla ja meittinyt päänsä puhki että mitä nyt...
Arata menee ainakin ensin kastroitavaksi ja katsotaan vaikuttaako se
millään lailla pojan käytökseen, seuraavana kokeillaan lääkitystä,
mutta jos nämäkään ei auta niin sitten... no katsotaan sitä sitten.
Pelätään pahinta, mutta toivotaan parasta. Ja kyllähän minä jo Aratan
ollessa pentu huomasin että ei sen käytös normaalia ole, ja mihin
ollaankaan nyt tultu...

Mutta kyllä jotain positiivistakin Lahdesta jäi mieleen.
Yumi oli Karoliinan handlaamana VSP- pentu kp:n kera!!
(Sattuneesta syystä Arata ei tullut kehään.)
Ja seuraavana päivänä tyttö nappasi vielä ROP- pentu ruusukkeen
Korpilahden ryhmä näyttelyssä! Huippua! <3

Luonne mietintää

Ei tässä muutakaan tekemistä ole, niin kirjottelenpa tänne sitten aikani kuluksi!

Aloitetaanpa vaikka nuoresta neidistä Yumista.
Lentokentällä 19.11.2014 Yumi tuli lentohäkissä lentokentän tuloaulaan hieman
täristen. Heti häkistä päästyään lähti viipottamaan onnessaan pitkin lentokenttää
ja pusutteli minut ja kaverini läpi, ja osoitti heti kuinka sosiaalinen on!
Nyt 6,5 kuisena Yumi haluaa tutustua kaikkien kanssa ja on edelleen super
sosiaalinen. Tyttö ei vierasta ketään ja lähtee epäröimättä kenen tahansa matkaan.
Muista koirista Yumi ei ole kovin kiinnostunut, koirapuistossa jaksaa hetken temuta
muiden koirien kanssa ja sitten siirtyy omiin oloihinsa. Tyttö ei turhia stressaile,
koiranäyttelyssäkin makoilee ja katselee ympärilleen, moikkaavat ihmiset kyllä
käy pusuttelemassa läpi, mutta hälinästä ja muiden koirien nuuskutuksista ei ole
moksiskaan. Niin ihanan rennon lepsukka tyttö!
Enkä epäile, etteikö luonne pysyisi yhtä hyvänä vielä isonakin tyttönä. :)

Mitä taas tulee minun Arataani, itse sanoisin että maailman upein, hienoin ja rakkain
koira ikinä! Ehdottomasti paras ystäväni. <3
Mutta sitten kun täytyy tarkemmin rueta ruotimaan Aratan luonnetta, niin miinuksia
kyllä löytyy...
Minulle ja Aratan tutuille poika on todellinen ystävä, kova pusukone ja sylikoira, myös
haleja tulee paljon. Ja mikä parasta tietysti... se on ihan mamman poika!
Muut ihmiset Arata ottaa joko avosylin vastaan, muristen, tai ei vaan välitä. Ara pitää
kyllä ihmisistä mutta useimmiten vasta pienen tutustumisen jälkeen.

Ja kun vertaa Aratan ja Yumin pentukäytöstä... on ne ihan kun vastakohdat toisilleen.
Pentu Arata:
Halusi tutustua jokaiseen koiraan ja leikki vaikka ja kuinka kauan muiden kanssa.
Tuntemattomia ihmisiä taas pelkäsi, jos tuli vieraita niin juoksi suorinta tietä sängyn
alle piiloon eikä hievahtanutkaan paikaltaan kunnes "vaara" oli ohi.
8 kk iässä alkukeväästä ihan kuin sormia napsauttamalla luonne teki äkkikäännöksen,
ensinnäkin ihmisiä ei enää juostu karkuun, mutta kuten tänäkin päivänä, niin murisee/
on epäröivä niitä kohtaan, tai sitten pusuttaa tai ei vaan välitä.
"Kaikki koirat on vihollisia" tuntui olevan Aratan uusi motto myös tuolloin. Siihen
loppu meidän koirapuistoilut ja irti olemiset metsässä. Kesän mittaan Arata kuitenkin
alkoi rauhottumaan ja tuli taas juttuun koirien kanssa (ei tietysti kaikkien).
Nyt tänä vuonna samaan aikaan kun viime vuonnakin, on alkanut taas tämä "koirat on
vihollisia" - kausi. Erästäkin naapurin narttua käytettiin eläinlääkärissä tikattavana kiitos
Aratan. (Liukkaalla jäällä Arata sai mut nurin ja hyökkäsi tän kimppuun).
Ja tänä aamuna toisen nartun päälle uusi yritys, tällä kertaa oli onneksi jalat tukevasti
maan päällä! Nyt onkin sitten vedonesto kuonopanta käytössä.

Paljon olen meittinyt mistä tämä käytös johtuu. Aratan ihmisten kanssa toimeentulo
on minusta hyvin akitamaista, paitsi että minun mielestäni koiran ei silti koskaan tulisi
murista ihmiselle...
Ja johtui tämä älytön koirainho-kausi sitten jostain narttujen juoksuista tai mistä tahansa
muusta, niin koskaan ei ole oikein/normaalia syyttä suotta hyökkiä toisten koirien kimppuun.
On pohdittu mahdollista suvussa olevaa luonnevikaa (Arata ei ole ainut pentueesta jolla
on käytösongelmia ollut). Mutta tiedäppä noista. Ollaan menossa tänä vuonna
mahdollisesti luonnetestiin, mutta eipä nekään aina kaikkea koirasta kerro, mutta
mielenkiintoista silti. Yksi hyvinkin todennäköinen syy Aratan käytökselle voisi  olla
Aratalla todettu kiille hypoplasia, kipuilevat hampaat voi hyvinkin saada koiran reagoimaan.

Eikä tämän päivityksen tarkoitus ole sanoa että pidän koiraani luonnevikaisena, mutta
mahdolliset syyt tähän yllättävään (toistuvaan) käytökseen meitityttää.
Kotioloissa Arata on maailman suloisin ja lempein ystävä, ulkopuollella taas saa varoa.

Puolivuotias Yumi

Pikku Yumi kasvaa kovaa kyytiä, harmi vaan että korvat on yhä unohtuneet

kasvu kyydistä pois :D Mutta minkäs teet kun tyttö haluaa olla luppakorva!

Edistystä toki on tapahtunut sen jälkeen kun tyttö tuli minulle, kärjet enää vaan

lerpattaa, mutta viimeisen kuukauden aikana en ole ainakaan itse mitään eroa

nähnyt korvien nousun suhteen. Mutta, odotellaan nyt vielä...

Tyttö on todella energinen ja ihmisläheinen, mutta osaa ottaa myös oman aikansa

eikä ole kokoajan vouhottamassa. Ihana pakkaus!

Maaliskuun lopulla meillä on 2 näyttelyä ensimmäisissä virallisissa näyttelyissä

tytön kanssa, todella toivon että korvat olisi pystyssä sillon!

Muuten tyttö onkin jo varsin lupaavan oloinen, ainakin minun silmissäni. <3

Yumi painaa nyt 22,2 kg ja säkää on jo 57 cm :)

Virolahti rn

Lauantaina matkasimme Aratan kanssa Virolahteen pyörähtämään kehässä.
Ehkä ensimmäistä kertaa oli melko itsevarma olo mennä kehään, sillä Aratan
liike on parantunut huimasti, poika jaksaa seisoa pitkään ja on kehittynytkin
kovasti viime kuukausina, näyttää jo hyvin jytkyltä kaverilta... ei ollenkaan
rimppakintulta niinkuin aiemmin!
Ja kyllä, poika esiintyi aivan yhtä hyvin kun odotinkin.
Tuomarina oli Maija Sylgren, asian tunteva ehdottomasti, mutta kuvailisin
myös ehkä aavistuksen tiukaksi.
Arata sai EH NUK1. Ja kyllä, voin tunnustaa että olin muuten pettynyt kun
ei edes ERIä antanut. Arvostelu on kuitenkin hyvä. :)

"1,5 vuotias. Lanneosaltaan pitkä. Hieman raajakas kokonaisuus.
Kookas. Selvä sukupuolileima. Hyvä päänmalli ja ilme. Kauniit
tummat silmät. Hyvät korvat. Purenta ok. Hyvä kaula. Ylälinja vielä
kapea edestä. Vankka luusto. Rintakehä saa tilavoitua. Olkavarsi
voisi olla viistompi. Liikkeet saavat kauttaaltaan vankistua. Hyvä häntä.
Oikea karvanlaatu. Miellyttävä käytös."

Voiton vei yllätys yllätys Yufa (I'Yufa Des Seigneurs Dórient) :D
Isosti onnea jälleen omistajille Heidille ja Karoliinalle! Upea tyttö on <3
Varasertin sai heinosti syötävän suloinen Sansa! (Jikino Kensha no Shandris)
Onnea Terhille ja Sansalle! :)

Päivän piristys oli kuitenkin tavata mitä suloisin poikanen Mako (Rosia Kara
Shoma Go), joka oli tullut turistiksi näyttelyyn emäntänsä Kristan kanssa. :)
Niin upea punainen pieni mies hän on!
Mako saikin mussa aikaan pentukuumeen ja kesäksi/syksyksi odottelen uutta
urosta kennelilleni! :D

                                                        Upea Aratani <3

                                                       Suloinen Mako :)